Huumausaineiksi luettavien lääkkeiden kulutuskortti

Mitä Suomen lainsäädäntö määrää kulutuskorteista?

1.    Valtioneuvoston asetus huumausaineiden valvonnasta 548/2008, § 9 Sairaaloiden ja terveyskeskusten kirjanpito, määrittää kuinka terveyden/sosiaalihuollon yksikössä huumausaineiksi luettujen lääkkeiden kulutusta seurataan pakkauskohtaisesti.

Silloin yksikössä on lääkevarasto, jossa on kaikille yhteiset lääkkeet.

2.      Asetus ei koske hoito/hoivapaikkoja, joissa huumeiksi luettuja ns. N-lääkkeitä ja PKV-lääkkeitä on määrätty henkilökohtaisella reseptillä. Lääkkeet ovat asukkaan omia, eikä niitä saa käyttää muille. N-lääkkeiden mukana ei ole seurantalomaketta.

Missä työpaikan kulutuskorttikäytäntö löytyy?

Jokaisessa lääkehoitoa toteuttavassa sosiaali- ja terveydenhuollon yksikössä täytyy olla kirjallinen lääkehoitosuunnitelma. Siinä määritetään, miten huumausaineiden kanssa toimitaan.

Lupa- ja valvontavirasto (LVV) edellyttää, että asiakkaan lääkehoidosta vastaavan yksikön pitää seurata omavalvontana sekä N- että PKV-lääkkeiden kulutusta. Seuranta on lääke- ja asiakaskohtainen.

Yksikkö voi seurata lääkkeiden asianmukaista kulutusta osana asiakas- ja potilas­asiakirjoja tai ottaa käyttöön kulutuskortit.

Myös Fimea suosittelee seurantaa väärinkäytön riskin vuoksi.

Jos lääkehoitosuunnitelma edellyttää kulutuskortin käyttöä, samalla myös päätetään kuka allekirjoittaa kortin, kun pakkaus on loppuun käytetty. Valtioneuvoston asetus huumausaineiden valvonnasta 548/2008 määrittää kuka allekirjoittaa huumauainekortin.