Lähioppiminen oli tärkeä ProEdun alussa

Yli 20 vuotta sitten puhuttiin vielä luento-opetuksesta. Osallistuja tavattiin fyysisesti ja keskustelua käytiin. Koin vuorovaikutuksen hyvin palkitsevana. Niitä aikoja kaipaan todella!

Jatkuva tietojen ja ajatusten vaihto työelämässä olevien asiantuntijoiden kanssa vahvisti valtavasti omaa osaamistani. Monille koulutuksiimme osallistuneille tapaamisemme saattoivat olla jopa käänteentekeviä lääkehoitoon suhtautumisessa, näin minulle kerrottiin. Useita hyvinkin dramaattisia potilaskertomuksia sain kuulla.

Korostan tässä, vaikka näin tuhansia lääkelistoja ja kuulin asiakkaiden terveystilanteista, yhdenkään nimeä tai muuta tunnistustietoa ei ollut esillä.

Lähikontakteissa tapahtui myös paljon sellaista, mitä ei voi odottaa. Hoitajien ahdistus tietyissä ristiriitatilanteissa vaatii myös kouluttajalta paljon eikä siinä välty aina ahdistavista hetkistä. Näissä tilanteissa ammatillisuus on joskus päässyt murtuman, kun on kuullut ikävän tilanteen, itkultakaan ei aina välttynyt.

Kaikkiaan, vaikka asiat saattoivat olla rankkoja, päätimme koulutustilaisuudet yleensä voimaantuneina, iloisin mielin jopa loppukevennyksen kanssa.

Paitsi osallistujilta olen saanut valtavasti osaamista kouluttaja/luennoitsijakavereiltani. Heidän kanssaan työskentely on ollut suuri ilo ja se on auttanut kehittämään ProEdun koulutusten sisältöä vastaamaan ajan haasteita. Mainitsen tässä tärkeimpiä kumppaneitani lähioppimisen kaudelta. Valitettavasti kaikki eivät mahdu mukaan – kiitos myös heille!

Prof. Sirkka-Liisa Kivelän kanssa aloitimme yhteistyön jo 1990-luvulla vanhusten lääkehoidon kysymysten äärellä. Teimme pitkiä päiviä ja kuuntelimme myös toisiamme, opin valtavasti. Mielenkiintoista oli havaita, että Sirkka-Liisaa kiinnosti kovin biofarmasian kysymykset, joita ei ainakaan siihen aikaan lääkäreiden koulutuksessa paljon käsitelty. Tähän kategoriaan kuuluvat mm. miksi tiettyjä lääkkeitä ei voi sekoittaa tai murskata, miten silmätipat tai lääkelaastarit toimivat. Näistä kysymyksistä oli kiinnostunut myös prof. Raimo Sulkava, jonka kanssa teimme yhteistyötä useina vuosina koulutustapahtumissa.  FT Ulla Eloniemi-Sulkava koulutti joukoissamme useamman kerran.  Psykoterapeutti Maj-Lis Kartano sekä järjesti tilaisuuksia, että koulutti aktiivisti koko 2000-luvun alun.

Psykoterapeutti Marja-Saarenheimon osaaminen vanhuspsykiatriassa on vailla vertaansa Suomessa. Marja oli hieno apu myös Hyvä vanhuus-seminaareissamme, joihin palaan tulevissa kirjoitelmissani.

FaT Jouni Ahonen toi usean tiiviin yhteistyövuotemme ajan viimeisintä tietoa kliinisen farmasian puolelta, kunnes jäi palvelemaan suuren sairaala-apteekin apteekkarina savolaisia ja muuta Suomea.

Dos. Maija Castren perehdytti meitä autismin lääkehoitoon, palliatiivisen hoidon erikoislääkäri Juha Hänninen valaisi saattohoidon lääkityksistä, mikrobilääkehoidon  viimeisimmät suuntaukset saimme kuulla ylilääkäri Asko Järviseltä.

Koulutustilaisuuksia oli yleensä 3–5 viikossa ympäri Suomen. Suurimmat tapahtumat olivat luonnollisesti Etelä-Suomessa, tilaajien joukossa olivat suurimmat kaupungit: Helsinki, Espoo ja Turku. Koulutusten tilaajien kirjo oli hyvin moninainen: kaupungit, kunnat, oppilaitokset, sairaalat, sairaanhoitopiirit, vanhustenhoitolaitokset, psykiatrian yksiköt, yksityiset palveluyrittäjät, kesäyliopistot, oppisopimustoimistot, ammattiliitot jne.

Verkkokoulutusten käytyä yhä tärkeämmäksi oppimisvälineeksi 2010-luvulla vähensi myös ProEdun lähikoulutusten määrää. Ihmisten välinen vuorovaikutus oppimistilanteissa toimii tänään aivan eri tavoilla kuin 30 v sitten. Muutos on tuonut niin hyviä kuin heikompiakin asioita oppimisen kannalta. Ajassa on oltava mukana ja me ProEdussa olemme tuottaneet verkkokoulutuksia vuodesta 2008 lähtien ja kehitys- ja uudistustyö jatkuvat.

Yksi viimeisimmistä pitkäkestoisista lähikoulutuksista on jäänyt lähtemättömästi mieleen.

Järjestimme Kankaanpään terveyskeskuksessa hoitohenkilökunnalle työelämän oppisopimuksella koulutussarjan, jossa syvennettiin lääkehoidon osaamista. Koulutuksen päätteeksi osallistujat esittivät tekemänsä materiaalin, mitä tullaan käyttämään heidän työpaikallaan lääkehoidon kehittämisvälineinä.  Siellä oli mm. ohjeistus ja luettelot päivystyslääkkeistä sekä diasarja opetusvälineeksi uusista diabeteslääkkeistä. Markkinoille oli tullut inkretiinilääkkeet, joista tiedettiin vielä hyvin vähän. Olin ylpeän hämmästynyt, miten hyvin ja millä taidoilla hoitajat olivat paneutuneet aiheisiin ja miten heidän opinnäytetyönsä menivät suoraan työelämän tarpeisiin. Se oli hienoa työtä!

Aurinkoterveiset taas teille kaikille !

Tehdään edelleen töitä lääkehoidon kehittämiseksi ja palataan ProEdun historian muihin aiheisiin, kun juhlavuosi etenee.

Alli

Alli Puirava

Lääkehuollon lehtori, ProEdun toiminnan käynnistäjä